[Verse 1]
Em
Pikajuna Meksikon halki kiitää, yö jo on
B7
Valokeilat lakaisevat rataa kiiltävää
Haukku kuuluu kojootin häipyy meluun veturin
Em
Sierra Madren takaa kuu kuin juusto möllöttää
Ensiluokan vaunussa uninen on tunnelma
E7 Am
Matkustajat, miehet, naiset, kaikki torkkuvat
Em C7
Silloin vauhti hiljenee ja melkein pysähtyy
Em B7 Em
Missä lienee pysähdyksen syy?
[Verse 2]
Em
Jarrut pyöriin kirskahtaa, vaunun ovi aukeaa
B7
Sisään syöksyy kaksi miestä mustanpuhuvaa
Pikku-Pete, Iso-Pat, gangstereita molemmat
Em
Kumpainenkin suurta reikärautaa heiluttaa
"Kädet ylös, gentlemen!" Huutaa käskyn terävän
E7 Am
Iso-Pat ja pari kertaa kattoon laukaisee
Em C7
"Viisainta kun jokainen nyt lompsan aukaisee
Em B7 Em
Kuula sille joka kenkkuilee"
[Verse 3]
Em
Vastustaa ei kukaan voi, Pikku-Pete vartioi
B7
Iso-Pat kun evakuoi sormin tottunein
Sormukset ja kukkarot, medaljongit, lompakot
Em
Matkalaukut rosvo myöskin tutkii yksin tein
Mitään uhreille ei jää, saalis toiveet ylittää
E7 Am
Pikku-Pete hohottelee kohti kurkkuaan:
Em C7
"Miehet lyödään tainnoksiin mut naiset viedään pois!
Em B7 Em
Lempimättä nyt en olla vois"
[Verse 4]
Em
Jymisevä nauru soi, Iso-Pat nyt aprikoi
B7
Kumppaninsa sanoja ja kohta murahtaa:
"Okay, niimpä tehdäänkin, saamme kelpo haaremin
Em
Viedään likat piiloluolaan Sierra Madren taa"
Silloin vaunun loukosta herrasmiesten joukosta
E7 Am
Hidalgo nyt esiin astuu, sanoo: "Senores!
Em C7
Meille tehkää mitä vain, mut naiset säästäkää
Em B7 Em
Muuten teistä kehno muisto jää!"
[Verse 5]
Em
Seuraa hetken hiljaisuus, ehdotus on outo, uus
B7
Haa, nyt naisten parvessakin syntyy kohinaa
Vanhapiika muuan, kas viisikymmenvuotias
Em
Vaatii puheenvuoroa ja heti sen myös saa
Silmät vihaa leimuten, tasajalkaa hyppien
E7 Am
Hidalgolle kiukkuaan hän ryhtyy purkamaan:
Em C7
"Mitäs herra suutaan soittelee ja hääräilee?
Em B7 Em
Tehdään niin kuin rosvot määräilee!"
[Verse 6]
Em
Vanhapiika hypähtää, Patin kaulaan, siihen jää
B7
Vaikka iso rosvo koittaa häätää häntä pois
Nainen lemmenkipeä muiskuissaan on ripeä
Em
Eikä Patin vastustelu estää niitä vois
Hohottelee Peten suu, kaveri kun hermostuu
E7 Am
Vanhanpiian kuiskiessa: "Darling, I love you!"
Em C7
Ihmismuurit tuijottavat silmät selällään
Em B7 Em
kuinka kaikki oikein päättyykään!
[Verse 7]
Em
Kauhuissaan on Iso-Pat, ikäneidon suudelmat
B7
Tulisia ovat, niissä hehkuu lemmen lies
Kiljuu rosvo: "Kuulkaa miss! Minä olen naimisiss
Em
Ja on neljä lastakin, en ole vapaa mies
Kaverini kihlatkaa, siitä kelpo miehen saa"
E7 Am
Puhe tämä Pikku-Peten posket kalventaa
Em C7
Junavaunun ovesta hän säntää pakoon, jees!
Em B7 Em
Mut ei pääse metriäkään ees
[Verse 8]
Em
Ikäneito yljän nyt äskeisen on hyljännyt
B7
Pikkuruista Peteä hän halaa, suutelee
Vapauden takaisin Iso-Pat sai tietenkin
Em
Vuorostansa apua jo Pete huutelee
Vannoo että myöskin hän naimakaupan pätevän
E7 Am
Solmi, ja on lapsiakin vissiin seitsemän!
Em C7
Ehkäpä on kahdeksankin, laskutaidollaan
B7 Em
Kun ei pääse Pete loistamaan
[Verse 9]
Em
Itkuun kääntyy neidon suu, nyt hän vasta kimmastuu
B7
Peten leukaan täräyttää suoran oikean
Unten mailla, otsa hies, siinä uinuu pikkumies
Em
Iso-Pat nyt puolestansa huomaa vaaran häntä uhkaavan
Ehdi ei hän aseeseen tarttua, kun uudelleen
E7 Am
vanhan piian nyrkki puhuu. Vaikka tuhanteen
Em C7
tuomari nyt laskea kai lukujansa sais
Em B7 Em
ennen kuin Pat siitä virkoais
[Verse 10]
Em
Pikajuna Meksikon matkaa jatkamassa on
B7
Rosvot lojuu köytettyinä alla penkkien
Tehty on taas jako uus, takaisin kun omaisuus
Em
Saatiin alkuasukkaiden sekä jenkkien
Vaara ohi, rauha maas, iloinen on vaunu taas
E7 Am
Yksi vain on synkkänä - no kuka, arvatkaas:
Em C7
Vanhapiika yhdy ei nyt riemuun joukon muun
Em B7 Em
"Onni taas on mennyt ohi suun"